Hiljaiseloa

Viime aikoina blogissa on ollut varsin hiljaista. 

Tässä syy. 

Löysimme siis viimein uuden kodin, johon pääsemme muuttamaan toukokuussa. Remonttisuunnitelmat ja liikkuvainen poika pitävät elämän tällä hetkellä kiireisenä.

Valmista

Lokakuussa kerroin keskeneräisestä käsityöstäni, joka löytyi komeron perältä. En varsinaisesti ole mikään käsityöihminen, mutta joskus on mukava värkätä jotain omaksi iloksi. Hitaasti se eteni. Puolitoista vuotta sitten aloitin. Mutta viimein loppiaisviikonloppuna se valmistui. Kiitos frost hyvästä yhteistyöstä ja neulomisavusta! Voipa melkein todeta, että minä pääsin tässä lopulta melko helpolla...

Tämän villakaulurin myötä toivotan lämpöä pakkaskeleihin teille kaikille!

Huopapalloja

Sain joitakin aikoja sitten blogeja selatessani inspiraation huopapallojen tekemiseen.

Iltojen ratoksi pyörittelin Novitan mustasta ja valkoisesta Huopanen -langasta pieniä palloja.

Pesin pallot pesupussissa 90 asteessa. 

Luultavasti olin kerinyt pallot liian tiukalle kerälle, sillä ne eivät korkeasta lämpötilasta huolimatta huopuneet kunnolla.

Joka tapauksessa väsäsin niistä lopulta tällaisen pannunalusen. 

Täytynee testata viikolla sen toimivuutta kattilan alla. 

Puolukkataidetta

Nyt on poika oppinut istumaan syöttötuolissa. Mukavaa, kun voimme ruokailla koko perhe saman pöydän ääressä. Sormiruokia on viikon aikana harjoiteltu kovasti syömään. Parsakaalet, porkkanat, päärynät ja maissinaksut uppoavat hyvin pikkusuuhun, vaikka välillä hukkuvatkin pulleiden nyrkkien syövereihin. Myös ruisleipä tuntuu olevan suurta herkkua! Hampaita pojalla ei vielä ole puhjennut yhtäkään, mutta ikenilläkin pärjää hyvin.

Olemme myös taiteilleet! Poika maalasi mummolle hienon syntymäpäiväkortin puolukoilla. 

Onnittelut siis tätäkin kautta mummolle!

Muodonmuutos

Anoppilan varaston perukoilta löytyi aarre, 

mieheni ala-asteella puukäsitöissä tekemä keinuhevonen.

Puunvärinen hevonen maastokuvioisine satuloineen kaipasi päivitystä nykyaikaan, joten mies tarttui hiomakoneeseen ja pensseliin. 

Anoppi auttoi satulan päällystämisessä. Pirtsakan Marimekon Pirput parput -kankaan saimme lahjana siskoni kangasvarastosta ja valkoisen pohjamaalin mieheni veljeltä. Näin ollen muutokselle tuli hintaa ainoastaan pintamaalin verran, jota sitäkin jäi lähes koko purkillinen tuleviin projekteihin.

Lopputulosta olemme yhdessä tuumin ihailleet ja poikakin on jo hevosta päässyt testaamaan.

Taas olisi lisää kalustusta tulevaan lastenhuoneeseen... 

Nykyinen asuntomme alkaa todella käydä ahtaaksi, joten toivottavasti asia korjaantuu pian!

Paloja

 Joululoma oli ihana. 

Perinteitä, hyvää ruokaa, hemmottelua, rakkaita ihmisiä, 

omaa aikaa ja rentoa yhdessäoloa.

Näillä eväillä on hyvä käynnistää uusi vuosi.